VÄINÖ LEINONEN IN MEMORIAM

VÄINÖ LEINONEN IN MEMORIAM

leinonen_vaino4_kutri

Järvenpään yhteiskoulun ja lukion pitkäaikainen historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon vanhempi lehtori Väinö Leinonen menehtyi sairauskohtaukseen kotipihallaan 23.4.2016. Hän oli syntynyt 3.2.1933 luovutetussa Karjalassa Jaakkiman pitäjässä. Lapsuutta ja nuoruutta varjosti sota ja kaksi evakkomatkaa, joista jälkimmäisestä tuli lopullinen. Ylioppilaaksi hän valmistui Parikkalan yhteiskoulusta ja yliopisto-opintojen jälkeen työpaikka löytyi Järvenpään yhteiskoulusta.

Väinö aloitti syksyllä 1960 historian ja äidinkielen opettajana Järvenpään yhteiskoulussa. Hän solmi avioliiton kollegansa Hely Kangasniemen kanssa jo seuraavana vuonna. Järvenpäästä tuli nuoren perheen kotipaikka, jossa yhdessä kasvatettiin lapset ja matkattiin töihin tuttuun osoitteeseen. Sittemmin Väinö keskittyi historian ja yhteiskunnallisten aineiden opetukseen ja toimi myös apulaisrehtorina vuosina 1968-1976 yksityiskoulun viimeiset vuodet. Valinnaisen lakitiedon kurssin tultua opetusohjelmaan hän otti vastuulleen suositun kurssin opettamisen. Eläkkeelle Väinö jäi keväällä 1996 palveltuaan koulua yhtäjaksoisesti ilman sairauslomakeskeytyksiä 36 vuotta.

Opettajana Väinö asetti itselleen kovat haasteet. Kaikkien tietojen piti hänen mielestään olla ajantasaisia ja arvostettujen tutkijoiden tai asiantuntijoiden näkemyksiin perustuvia. Niinpä hän käytti suuren osan myös vapaa-ajastaan ja lomistaan uuteen historiantutkimukseen tutustumiseen. Hän laati runsaasti opetusmateriaalia ja jakoi sitä opiskelijoille monisteina ryhmätyö- ja itseopiskelumateriaalina käytettäväksi. Väinön tunneilla pidettiin usein ajankohtaisesitelmiä ja tehtiin paljon ryhmätöitä. Nykyisin uuden teknologian helpottama ”tekemällä oppiminen” oli arkea hänen tunneillaan vuosikymmeniä. Niinpä hän eläkkeelle lähtiessään näkikin tietokoneiden tulon opiskelun tueksi suurena mahdollisuutena asioiden erilaiseen käsittelyyn, pohdintaan ja mielipiteiden vaihtoon. Monet opiskelijapolvet saivat kipinän historian ja yhteiskunnallisten asioiden harrastukseen ja usein myös viittoja omalle opinto- ja työuralleen. Ylioppilaskirjoituksissa nämä aineet olivat suosittuja ja tulokset vuodesta toiseen korkeata tasoa.

Väinöllä riitti energiaa myös koulun ulkopuolisiin harrastuksiin. Hän oli pitkään mukana kunnallispolitiikassa ja seurakunnan luottamustoimissa. Hän julkaisi useita lehtiartikkeleita, jotka aihepiiriltään sivusivat Suomen lähihistoriaa ja ajankohtaista sisä- ja ulkopolitiikkaa. Kotiseutuharrastus oli myös mittavaa: hän toimi Järvenpää-seuran puheenjohtajana ja kirjoitti mm. Järvenpään koululaitoksen satavuotishistorian sekä kaupungin 50-vuotisjuhlakirjan ”Sykettä ja sinfoniaa”. Lukemiselle, kirjoittamiselle ja raviharrastukselle löytyi eläkepäivinä lisäaikaa.

Väinö oli kaikissa tilanteissa vakaa ja hillitty herrasmies, jonka auktoriteetti opiskelijoiden keskuudessa oli ehdoton. Hän evästi opiskelijoita terveisiin elämäntapoihin ja vakaaseen perhe-elämään, joiden avulla luodaan luja perusta elämässä pärjäämiseen. Hän eli elämäänsä niin kuin opetti ja säilyi ikäisekseen nuorekkaana ja toimintakykyisenä. Hänellä riitti voimia vaimon omaishoitajuuteen ja puuhailuun lastenlasten kanssa.

Väinön mittavaa elämäntyötä muistetaan ja arvostetaan kollegoiden ja tuhansiin nousevan opiskelijajoukon keskuudessa. Järvenpään lukion kasvatus- ja opetustyö rakentuu perustalle, jonka merkittäviin rakentajiin hän kuului.

Atso Taipale

Kirjoittaja toimi Järvenpään lukion rehtorina vuosina 1980-2011